Muutama paikka on vielä vapaana Ei puolikkaan molempiin Tampereen esityksiin. Voit kysellä paikkoja 1h ennen esitystä ovelta. Lämpimästi tervetuloa kaikki!
perjantai 26. marraskuuta 2010
tiistai 23. marraskuuta 2010
perjantai 15. lokakuuta 2010
ep
Salon ja Turun esitykset ovat nyt ohitse. Kiitos kaikille katsojille!
EI PUOLIKASTA NÄHDÄÄN VIELÄ TAMPEREELLA
HÄLLÄ-NÄYTTÄMÖLLÄ
SU 28.11. KLO 17
MA 29.11. KLO 19
LIPUT 10/15e
VARAUKSET eipuolikasta@gmail.com tai 044 309 90 60
Lippu kannattaa varata ajoissa sillä katsojia otetaan per esitys vain 40.
esityksiä tukee Sisä-Suomen tanssin aluekeskus
ei puolikkaasta sanottua:
Salon Seudun Sanomat
Hoisko palauttaa taidetanssin maanpinnalle
Kova ja pehmeä kamppailevat Ei puolikasta – teoksessa
Otto Lappalainen – Salon Seudun Sanomat 20.9.2010
Koreografi Maija Hoiskon ensikaavailu Ei puolikasta – tanssiteoksestaan esiintyjien iän ja sukupuolen vaikutusten tutkielmana tuntuu melko teoreettiselta. Onneksi lopputulos on aivan muuta. Kaksi ynnä kaksi on nyt reilusti enemmän kuin neljä.
Pian esityksen alettua Marjo Hämäläisen ja Mathilda Kurjen sekä Kalle Suomisen ja Jukka Wennströmin duetot muuntuvat jatkuvana, eloisana liikevirtana aina uusiksi yhdistelmiksi, joissa on vauhdikkuutta, mutta myös tarpeelliset suvantokohtansa.
Noin tunnin kestävä esitys rakentuu yleisön ja esiintyjien lämminhenkisen, jopa kodinomaisen yhteisöllisyyden varaan. Katsojat saavat valita istumapaikkansa mukavista laiskanlinnoista tai sohvilta ja siemailla teetä. Esityksen kuluessa vaihtelevasti vapaavuorossa olevat tanssijat ovat samassa tilassa, välillä pöydän ääressä leppoisasti rupattelemassa.
Nykytanssin usein liittyvä turha jännitys ja tärkeily katoavat tehokkaasti. Vilpittömimmin ensi-illassa taiteesta nauttivat varmaan yleisön nuorimmat vailla turhan selittämisen paineita.
Katsojat saavat esitykseen mukaansa lainaksi Kalle Hoiskon valokuvakirjasen, jossa tanssijat poseeraavat eri ulkokuvissa ja interiööreissä ympäristönsä merkityksellisinä osina. Sama tunnelma on teoksessa, jossa tanssijat tunnustelevat monin tavoin muuntuvaa tilaa.
Tärkeä osuus on kattolappujen hempeillä varjostimilla, joita tanssijat välillä heiluttelevat, sekä kalseammilla loisteputkilla, joita sytytellään ja sammutellaan. Loppukohtaukseen tultaessa päädytään punaiseen väriin niin valojen (Vespa Laine) kuin puvustuksenkin (Nanda Björklund) suhteen.
Ei puolikasta rakentuu tehokkaasti toistojen ja teemojen muuntelun varaan. Kodikkuutta henkii lähes tyynysodaksi yltyvä leikittely. Tyynyt sukeltavat yhä uudestaan esiin teokseen sisältyvästä Yvonne Rainerin koreografian Chair and Pillow rekonstruktiosta lähtien. Huumoriakin pilkahtaa aina välillä esiin sopivasti.
Musiikki on melko säästeliästä, mutta hyvin valittua. Ike & tina Turnerin River Deep, Mountain High ja Carlos Molinan Nocturnal – bolero asettuvat luontevasti skaalan ääripäihin.
Kylmä ja lämmin, kova ja pehmeä käyvät teoksessa omaa kliseistä kamppailuaan. Voitto kallistuu selvästi lämpimän ja pehmeän puollelle. Siitä osoituksena on hauskasti toistuva vertauskuva pään painamisesta tyynyyn.
Kova ja pehmeä kamppailevat Ei puolikasta – teoksessa
Otto Lappalainen – Salon Seudun Sanomat 20.9.2010
Koreografi Maija Hoiskon ensikaavailu Ei puolikasta – tanssiteoksestaan esiintyjien iän ja sukupuolen vaikutusten tutkielmana tuntuu melko teoreettiselta. Onneksi lopputulos on aivan muuta. Kaksi ynnä kaksi on nyt reilusti enemmän kuin neljä.
Pian esityksen alettua Marjo Hämäläisen ja Mathilda Kurjen sekä Kalle Suomisen ja Jukka Wennströmin duetot muuntuvat jatkuvana, eloisana liikevirtana aina uusiksi yhdistelmiksi, joissa on vauhdikkuutta, mutta myös tarpeelliset suvantokohtansa.
Noin tunnin kestävä esitys rakentuu yleisön ja esiintyjien lämminhenkisen, jopa kodinomaisen yhteisöllisyyden varaan. Katsojat saavat valita istumapaikkansa mukavista laiskanlinnoista tai sohvilta ja siemailla teetä. Esityksen kuluessa vaihtelevasti vapaavuorossa olevat tanssijat ovat samassa tilassa, välillä pöydän ääressä leppoisasti rupattelemassa.
Nykytanssin usein liittyvä turha jännitys ja tärkeily katoavat tehokkaasti. Vilpittömimmin ensi-illassa taiteesta nauttivat varmaan yleisön nuorimmat vailla turhan selittämisen paineita.
Katsojat saavat esitykseen mukaansa lainaksi Kalle Hoiskon valokuvakirjasen, jossa tanssijat poseeraavat eri ulkokuvissa ja interiööreissä ympäristönsä merkityksellisinä osina. Sama tunnelma on teoksessa, jossa tanssijat tunnustelevat monin tavoin muuntuvaa tilaa.
Tärkeä osuus on kattolappujen hempeillä varjostimilla, joita tanssijat välillä heiluttelevat, sekä kalseammilla loisteputkilla, joita sytytellään ja sammutellaan. Loppukohtaukseen tultaessa päädytään punaiseen väriin niin valojen (Vespa Laine) kuin puvustuksenkin (Nanda Björklund) suhteen.
Ei puolikasta rakentuu tehokkaasti toistojen ja teemojen muuntelun varaan. Kodikkuutta henkii lähes tyynysodaksi yltyvä leikittely. Tyynyt sukeltavat yhä uudestaan esiin teokseen sisältyvästä Yvonne Rainerin koreografian Chair and Pillow rekonstruktiosta lähtien. Huumoriakin pilkahtaa aina välillä esiin sopivasti.
Musiikki on melko säästeliästä, mutta hyvin valittua. Ike & tina Turnerin River Deep, Mountain High ja Carlos Molinan Nocturnal – bolero asettuvat luontevasti skaalan ääripäihin.
Kylmä ja lämmin, kova ja pehmeä käyvät teoksessa omaa kliseistä kamppailuaan. Voitto kallistuu selvästi lämpimän ja pehmeän puollelle. Siitä osoituksena on hauskasti toistuva vertauskuva pään painamisesta tyynyyn.
lauantai 18. syyskuuta 2010
ei puolikasta
Ei puolikasta – teoksen teemana on ollut tarkastella esiintyjän iän ja sukupuolen vaikutusta katsomiskokemukseen sekä tulkintaan teoksesta. Lähtökohtana toimi ennalta määritelty teoksen rakenne: naisten ja miesten duetto sekä kolmas osa, jossa nämä tanssittaisiin yhtä aikaa. Duetot työstettiin erikseen samanlaisten koreografisten tehtävien pohjalta. Tiukoista kehyksistä huolimatta alusta asti oli selvää seurata erilaisten osien luomia tunnelmia intuitiivisesti ja antaa niiden muotoutua omanlaisikseen. Lopputuloksena nähdäänkin erillisten duettojen sijaan dialogi lyhyinä kohtaamisina ja kvartettina esiintyjien kesken.
Esitystilanteessa esiteltävän esiintyjän vastapariksi olemme halunneet antaa yleisölle (valo)kuvan samasta henkilöstä yksityisemmässä kontekstissa. Teoksen lavastuksena toimii näin ollen toisaalta esitystilanteen konkreettinen lavastus, toisaalta valokuvateos esiintyjiä, ihmisiä, tyynyjä.
Keskiöön on haluttu nostaa esiintyjä, ihminen, erilaisilla valinnoilla. Yksi näistä valinnoista on ollut puvustus, joka koostuu niin esiintyjien omista arki- ja harjoitusvaatteista kuin unelmien esitysvaatteista, jotka on toteutettu tanssijoiden oman tyylin ja toivomusten kehyksessä.
Teoksen visuaalisuus kokonaisuudessaan tukee erilaisia esittämisen tapoja. Valosuunnittelussa on haluttu käyttää valonlähteenä myös muita kuin perinteisiä teatteriheittimiä. Teos kulminoituukin kliseiseen esityskonseptiin, jonka voimakkaimmaksi tekijäksi noussee punainen väri. Mielissämme se assosioituu mm. voimakkaaseen tunteeseen, intensiteettiin sekä tietenkin punaiseen samettiseen esirippuun, punaisella sametilla päällystettyyn aition kaiteeseen; johon voi tarpeen tullessa painaa otsansa…
Esitystilanteessa esiteltävän esiintyjän vastapariksi olemme halunneet antaa yleisölle (valo)kuvan samasta henkilöstä yksityisemmässä kontekstissa. Teoksen lavastuksena toimii näin ollen toisaalta esitystilanteen konkreettinen lavastus, toisaalta valokuvateos esiintyjiä, ihmisiä, tyynyjä.
Keskiöön on haluttu nostaa esiintyjä, ihminen, erilaisilla valinnoilla. Yksi näistä valinnoista on ollut puvustus, joka koostuu niin esiintyjien omista arki- ja harjoitusvaatteista kuin unelmien esitysvaatteista, jotka on toteutettu tanssijoiden oman tyylin ja toivomusten kehyksessä.
Teoksen visuaalisuus kokonaisuudessaan tukee erilaisia esittämisen tapoja. Valosuunnittelussa on haluttu käyttää valonlähteenä myös muita kuin perinteisiä teatteriheittimiä. Teos kulminoituukin kliseiseen esityskonseptiin, jonka voimakkaimmaksi tekijäksi noussee punainen väri. Mielissämme se assosioituu mm. voimakkaaseen tunteeseen, intensiteettiin sekä tietenkin punaiseen samettiseen esirippuun, punaisella sametilla päällystettyyn aition kaiteeseen; johon voi tarpeen tullessa painaa otsansa…
sunnuntai 22. elokuuta 2010
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)