Salon ja Turun esitykset ovat nyt ohitse. Kiitos kaikille katsojille!
EI PUOLIKASTA NÄHDÄÄN VIELÄ TAMPEREELLA
HÄLLÄ-NÄYTTÄMÖLLÄ
SU 28.11. KLO 17
MA 29.11. KLO 19
LIPUT 10/15e
VARAUKSET eipuolikasta@gmail.com tai 044 309 90 60
Lippu kannattaa varata ajoissa sillä katsojia otetaan per esitys vain 40.
esityksiä tukee Sisä-Suomen tanssin aluekeskus
ei puolikkaasta sanottua:
Salon Seudun Sanomat
Hoisko palauttaa taidetanssin maanpinnalle
Kova ja pehmeä kamppailevat Ei puolikasta – teoksessa
Otto Lappalainen – Salon Seudun Sanomat 20.9.2010
Koreografi Maija Hoiskon ensikaavailu Ei puolikasta – tanssiteoksestaan esiintyjien iän ja sukupuolen vaikutusten tutkielmana tuntuu melko teoreettiselta. Onneksi lopputulos on aivan muuta. Kaksi ynnä kaksi on nyt reilusti enemmän kuin neljä.
Pian esityksen alettua Marjo Hämäläisen ja Mathilda Kurjen sekä Kalle Suomisen ja Jukka Wennströmin duetot muuntuvat jatkuvana, eloisana liikevirtana aina uusiksi yhdistelmiksi, joissa on vauhdikkuutta, mutta myös tarpeelliset suvantokohtansa.
Noin tunnin kestävä esitys rakentuu yleisön ja esiintyjien lämminhenkisen, jopa kodinomaisen yhteisöllisyyden varaan. Katsojat saavat valita istumapaikkansa mukavista laiskanlinnoista tai sohvilta ja siemailla teetä. Esityksen kuluessa vaihtelevasti vapaavuorossa olevat tanssijat ovat samassa tilassa, välillä pöydän ääressä leppoisasti rupattelemassa.
Nykytanssin usein liittyvä turha jännitys ja tärkeily katoavat tehokkaasti. Vilpittömimmin ensi-illassa taiteesta nauttivat varmaan yleisön nuorimmat vailla turhan selittämisen paineita.
Katsojat saavat esitykseen mukaansa lainaksi Kalle Hoiskon valokuvakirjasen, jossa tanssijat poseeraavat eri ulkokuvissa ja interiööreissä ympäristönsä merkityksellisinä osina. Sama tunnelma on teoksessa, jossa tanssijat tunnustelevat monin tavoin muuntuvaa tilaa.
Tärkeä osuus on kattolappujen hempeillä varjostimilla, joita tanssijat välillä heiluttelevat, sekä kalseammilla loisteputkilla, joita sytytellään ja sammutellaan. Loppukohtaukseen tultaessa päädytään punaiseen väriin niin valojen (Vespa Laine) kuin puvustuksenkin (Nanda Björklund) suhteen.
Ei puolikasta rakentuu tehokkaasti toistojen ja teemojen muuntelun varaan. Kodikkuutta henkii lähes tyynysodaksi yltyvä leikittely. Tyynyt sukeltavat yhä uudestaan esiin teokseen sisältyvästä Yvonne Rainerin koreografian Chair and Pillow rekonstruktiosta lähtien. Huumoriakin pilkahtaa aina välillä esiin sopivasti.
Musiikki on melko säästeliästä, mutta hyvin valittua. Ike & tina Turnerin River Deep, Mountain High ja Carlos Molinan Nocturnal – bolero asettuvat luontevasti skaalan ääripäihin.
Kylmä ja lämmin, kova ja pehmeä käyvät teoksessa omaa kliseistä kamppailuaan. Voitto kallistuu selvästi lämpimän ja pehmeän puollelle. Siitä osoituksena on hauskasti toistuva vertauskuva pään painamisesta tyynyyn.
Kova ja pehmeä kamppailevat Ei puolikasta – teoksessa
Otto Lappalainen – Salon Seudun Sanomat 20.9.2010
Koreografi Maija Hoiskon ensikaavailu Ei puolikasta – tanssiteoksestaan esiintyjien iän ja sukupuolen vaikutusten tutkielmana tuntuu melko teoreettiselta. Onneksi lopputulos on aivan muuta. Kaksi ynnä kaksi on nyt reilusti enemmän kuin neljä.
Pian esityksen alettua Marjo Hämäläisen ja Mathilda Kurjen sekä Kalle Suomisen ja Jukka Wennströmin duetot muuntuvat jatkuvana, eloisana liikevirtana aina uusiksi yhdistelmiksi, joissa on vauhdikkuutta, mutta myös tarpeelliset suvantokohtansa.
Noin tunnin kestävä esitys rakentuu yleisön ja esiintyjien lämminhenkisen, jopa kodinomaisen yhteisöllisyyden varaan. Katsojat saavat valita istumapaikkansa mukavista laiskanlinnoista tai sohvilta ja siemailla teetä. Esityksen kuluessa vaihtelevasti vapaavuorossa olevat tanssijat ovat samassa tilassa, välillä pöydän ääressä leppoisasti rupattelemassa.
Nykytanssin usein liittyvä turha jännitys ja tärkeily katoavat tehokkaasti. Vilpittömimmin ensi-illassa taiteesta nauttivat varmaan yleisön nuorimmat vailla turhan selittämisen paineita.
Katsojat saavat esitykseen mukaansa lainaksi Kalle Hoiskon valokuvakirjasen, jossa tanssijat poseeraavat eri ulkokuvissa ja interiööreissä ympäristönsä merkityksellisinä osina. Sama tunnelma on teoksessa, jossa tanssijat tunnustelevat monin tavoin muuntuvaa tilaa.
Tärkeä osuus on kattolappujen hempeillä varjostimilla, joita tanssijat välillä heiluttelevat, sekä kalseammilla loisteputkilla, joita sytytellään ja sammutellaan. Loppukohtaukseen tultaessa päädytään punaiseen väriin niin valojen (Vespa Laine) kuin puvustuksenkin (Nanda Björklund) suhteen.
Ei puolikasta rakentuu tehokkaasti toistojen ja teemojen muuntelun varaan. Kodikkuutta henkii lähes tyynysodaksi yltyvä leikittely. Tyynyt sukeltavat yhä uudestaan esiin teokseen sisältyvästä Yvonne Rainerin koreografian Chair and Pillow rekonstruktiosta lähtien. Huumoriakin pilkahtaa aina välillä esiin sopivasti.
Musiikki on melko säästeliästä, mutta hyvin valittua. Ike & tina Turnerin River Deep, Mountain High ja Carlos Molinan Nocturnal – bolero asettuvat luontevasti skaalan ääripäihin.
Kylmä ja lämmin, kova ja pehmeä käyvät teoksessa omaa kliseistä kamppailuaan. Voitto kallistuu selvästi lämpimän ja pehmeän puollelle. Siitä osoituksena on hauskasti toistuva vertauskuva pään painamisesta tyynyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti